Pidä suus kiinni! Heidi Linsén tekee vihasta taidetta
Heidi Linsén kokee naisten kohtelussa suuttumusta ja vihaa, jonka hän kanavoi taiteeseensa.
Teksti Daddy AF Kuvat Anna Väre
Sunnuntai 21.5. Vimmainen katse
Heidi käveli kaupungilla ajatuksissaan, suu oli hieman auki, kun täysin tuntematon mies tuli sanomaan ”pidä suus kiinni!”
Heidi oli jo ajatellut maailmaa missä naiset elävät, miten naisten ”pitää” olla tietyssä roolissa että he sopivat tietynlaisten miesten maailmaan.
Heidi Lindsénin näyttely on nähtävissä Redin Vapaakaupungissa 1.3. saakka.
Nämä miehet valitettavasti ovat usein kovaäänisiä ja haluavat kertoa julkisesti ainoan oikean tavan käyttäytyä. Maailma jossa on paljon vaihtoehtoja, voi tuntua pelottavalta ja turvattomalta, jolloin haetaan helposti selkeitä roolimalleja. On uutisoitu, että varsinkin miehet hakevat nyt turvaa konservatiivisemmasta ilmapiiristä, joka tarjoaa selkeät säännöt oikeasta ja väärästä.
Eikö tässä mennä taas tasa-arvossa taaksepäin? Kertooko konservatiivisiin roolimalleihin tukeutuminen turvan hakemisesta oman identiteetin ollessa hukassa? Feminiinisyys, sen ilmaiseminen erilaisilla tavoilla, voi herättää ärtymystä, jopa vihaa.
“”Saan mun raivon purettua näihin, ja se tuo iloa muille””
Se mitä kaikkea nainen joutuu kokemaan, voi olla miehille täysin vierasta.
Mutta Heidi Linsén kanavoi tätä kokemusta taiteeseensa, joka voi olla portti tietoisuuteen. Heidin saa inspiraation tilanteista, jotka ärsyttävät ja suututtavat häntä.
Parhaiten Heidi tunnetaan tuftatuista huulitöistään, joiden mallina hän on käyttänyt muun muassa Mick Jaggerin huulia.
Heidi kertoi teosten syntyyn vaikuttaneen naisiin kohdistuneet asenteet: Naisille edelleen sanotaan ”hymyilisit enemmän”, ”olisit hiljaa” tai ”puhuisit enemmän”.
Hän ei voinut sietää sitä, ja vihaa ja ärtymystä kuvastavia huuliteoksia voi tulkita sitä raivoksi tällaista kohtelua kohtaan. Toki taidetta voi jokainen tulkita omalla tavallaan, ja huulet voidaan nähdä myös eroottisina tai keimailevina, tai miten kukakin haluaa.
Tous les mêmes 1, 2022, tuftattu akryylilanka, 75x85cm
”Hullu ämmä” tai ”johtuu hormoneista”?
On vaikea ymmärtää, miten sukupuolittuneita tietyt asiat yhteiskunnassamme edelleen ovat. Patriarkaalisessa maailmassa naisen hymy ei saa olla liian leveä, naisen pitää tykätä seksistä, muttei kuitenkaan liikaa. Eikä tietenkään olla aloitteellinen. Daddy AF kuunteli Heidin puhetta surullisin mielin.
Työskentely
Tuftauspyssy, konetuliaseen ja iskuporakoneen välimuoto, on työkalu millä Heidi tekee ryijyt. Tekniikka on päinvastainen kuin ompelukonetta käytettäessä: tässä pyssy liikkuu ja kangas pysyy paikallaan. Usein Heidi ottaa kuvan kohteesta, mahdollisesti tekee akvarellin, tutkii valon ja varjon olemusta, ja sen jälkeen aloittaa kangastyön.
Kaiken pitää olla hyvin suunniteltu, koska kangastyössä on hankala lähteä korjaamaan jälkiä.
”Tykkään tästä materiaalista ja sen epätasaisuudesta. Siinä on muutakin kuin kuva”.
Tosiaan, töiden pehmeys huokuu, ja sitä haluaa koskettaa. Tietynlainen paradoksi että vihasta tehdyt työt ovat sellaisia, jota haluaa koskettaa ja asettaa kasvonsa sen päälle. Työt tulevat Heidille varmasti läheisiksi ja tutuiksi, koska isoimman teoksen tekemiseen voi mennä jopa kaksi kuukautta.
Lähikuva teoksesta
“Huulista ensimmäiset sata nimesin sen fiiliksen mukaan, mitä ehkä huudahtaisin tai mitä ajattelisin sillä ilmeellä, tai mitä ajattelin sitä tehdessä. Sadannen jälkeen pidin taukoa koko aiheesta kunnes taas erinäiset uutiset kasvavan misogynian seurauksista nosti raivon entiselleen ja sitä myötä tarpeen tehdä näitä lisää.
Nyt fiilis oli muuttunut, ja halusin nimien kautta tehdä niistä ikään kuin yksilöitä, oikeita ihmisiä tarinoineen”.
“”En osaa meditoida, työskentely on minulle sitä””
Näyttely Redin Vapaakaupungissa
Sunnuntai. Miltä se tuntuu? Ihana vapaapäivä vai ahdistus alkavasta arkiviikosta? Jokaisella on oma kokemus sunnuntaista, ja Heidi on tehnyt Vapaakaupunkiin yhden version jota on mukava tulkita. Taitelija kertoo että tämä näyttely on yksi kilteimmistä ja iiseimmistä.
Eräänä sunnuntaina hänen työhuoneelleen tuli nainen sairaalavaatteissa, hän oli kokenut ikäviä asioita, ja alkoi keskustelemaan. Tästä lähti ajatus sunnuntaista. Se on tarina. Heidi kertoo omia ajatuksiaan ryijyistä mutta suosittelen, että rakas lukija, käyt itse kokemassa näyttelyn. Heräät sunnuntaina, millainen fiilis on kun avaat silmät. Mitä eilen tapahtui? Miten kulutan lopun päivän?
Kun näet sängyssä ihmisen klo 13.15 nukkumassa, miten reagoit? Teokset ovat nimetty kellonajan mukaan.
Sunnuntai 13.15. Nukkuva mies.
Heidi on ollut mukana monessa ja aktiivisesti puolustanut omia näkemyksiään ja tehnyt asioita sen eteen. Pupujoon vahva suositus persoonallisen, omilla jaloillaan seisovan taiteilijan ”Sunnuntai” -näyttelyyn Redin Vapaakaupunkiin. Näyttely voimassa 1.3.2026 asti.
Sunnuntai 11.05. Voikukan haivenpallo
Taiteilija kertoi mikä on parasta juuri nyt:
“Kulttuurisuosituksia, hmmm… Tää aika on jotenkin niin haastava että kaikki ajatukset on enemmän politiikassa ja toiminnassa, mut just nyt haluaisin nähdä livenä Angine De Poitrinen, maaliskuussa pitäisi päästä italodiscoduon Mind Enterprisesin keikalle, sit tietenkin keski-ikäistä anteeksipyytelemätöntä energiaa tarjoaa Peaches, ja poikkeuksellisen pitkään tiukkana korvamatona on soinut Aymcen Les Deux”
Intagram: @heidilinsen.art