Kalervo Palsan noenmusta Eläkeläinen muistelee -sarjakuva hurmaa nyt englanniksi
Omalaatuisen taiteilijan, Kalervo Palsan vaihtoehtoklassikko Eläkeläinen muistelee on viimein käännetty englanniksi, mikä tuo Hannu Kolin perverssin tarinan yhä useamman ulottuville. Enjoy!
Teksti Ilkka Auvinen Kuvat Anna Väre
Kun ensimmäisen kerran sain käteeni Eläkeläinen muistelee -sarjakuvan, oloni oli hämmentynyt. Samalla kun nauroin, ihmettelin kuinka tällaista taidetta voi tehdä. En ollut ikinä ennen lukenut vastaavaa. Nekrofiili Hannu Koli johdatti minut maailmaansa, missä kaikki on mahdollista. Palsan mielikuvitus on todella ”out of the box”.
Lukisitko sarjakuvan, jota kuvaillaan näin:
”Sarjakuva kertoo tasapainoisen ja menestyvän nekrofiilin, sadistin ja murhaajan Hannu Kolin tarinan, jonka keskeisessä osassa ovat kuoleman, seksin ja vallankäytön teemat kuten muissakin Palsan sarjakuvissa.” Wikipedia
”Tämä kalmankatkuinen klovneria on nihilismin ilkikurinen ohjelmanjulistus, joka antaa inhimillisyyden määritelmäksi melko tarkalleen sen, mitä yleensä kutsumme epäinhimillisyydeksi.” LIKE
Memoirs of a Pensioner kuvitusta.
Vuoden Kulttuuriteko?
Viime keväänä huomasin ilokseni, että tästä mustan huumorin pimeää puolta vahvasti kutkuttavasta mestariteoksesta on tulossa käännös englanniksi. Pupujoo Media sai haastateltavaksi Veera Kaamos Pitkäsen, joka oli mukana käännösprosessissa.
Kaamos kertoo pohtineensa jo pitkään Eläkeläisen kääntämistä. Hänellä on paljon ystäviä ulkomailla, ja suomenkielisen sarjakuvan suullinen kääntäminen heille vie teoksesta terän. Kun Kaamos törmäsi Abraxas-kustannuksen Boris Branderiin, prosessi alkoi saada konkreettisia mahdollisuuksia. Kaamos kertoo, käännöksen olevan Maj-Lis Pitkäsen omakustanne, mutta ilman Branderin ammattitaitoa, ohjausta ja innostusta käännöstä ei olisi ikinä tehty. Suurena Palsa-fanina hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kaamoksen äiti Maj-Lis Pitkänen oli Kalervo Palsan hyvä ystävä, ja Palsa ehti olla Kaamoksen lapsenvahtina ennen kuolemaansa. Vaikka Palsan kuolemasta on kulunut kohta jo 40-vuotta, Kaamos kertoo, että Kalle elää heille edelleen jonkinlaisena henkisenä suojelijana.
“Eläkeläiseen” Kaamos tutustui ensi kertaa ehkä 7-vuotiaana, löytäessään sarjakuvan kirjahyllystä. Kun äiti ei ollut kotona, hän otti tuolin alleen, jotta ylettyi kirjaan. Tietenkään sen ikäinen ei ymmärrä sisältöä kuten aikuinen, mutta hän muistaa, miten filosofisesti siitä ajatteli. ”No, Hannu Kolin tapaisia ihmisiä on olemassa ja se on vain hyväksyttävä.” Teini-ikäisenä teos nauratti, nyt se on Kaamoksesta sekä oksettava että hauska. Satiiri on edelleen ajankohtainen ja toimiva.
“”No, Hannu Kolin tapaisia ihmisiä on olemassa ja se on vain hyväksyttävä.””
Veera Kaamos Pitkänen kuvattiin Helsingissä.
Käännösprosessi
Maj-Lis Pitkäsellä on Palsan tuotannon käyttöoikeudet, ja hän on tehnyt pitkään työtä Kalervo Palsan taiteen tunnettuuden eteen. Kun työryhmä oli innostunut ja sopiva, Pitkänen lähti mukaan prosessiin.
Kaamos teki teoksen tekstauksen, mikä itselleni näyttää hyvin samalta kuin alkuperäisen sarjakuvan tekstaus. Tuotantoryhmä jopa harkitsi, että tekisivät kopiot alkuperäisen teoksen kirjaimista ja käyttäisivät tekstauksessa niitä, mutta Kaamos loppujen lopuksi halusi tehdä tekstauksen itse. Muutenkaan teksti ei ole samanlaista koko ajan; välillä teksti on säntillistä, kun välillä taas teksti ”horjuu” ja eläytyy teoksen hetkeen.
Kaamos toteaakin: ”Kalle ei olisi ikinä halunnut, että tekstaus tehdään tietokoneella”.
Alkuperäistä Eläkeläinen muistelee -teosta säilytetään Kansallisarkistossa, ja alkuperäisestä otettuja kuvia käytettiin käännöstä tehdessä. Sarjakuvan koko on alkuperäiskoossa, mikä poikkeaa aiemmista kustannusyhtiö Liken julkaisemista teoksista, jotka ovat kooltaan pienempiä. Ronja Erkko käänsi teoksen englanniksi, ja Kaamoksen englanninkielinen natiivi ystävä, Robert Alexander, vielä varmisti sanojen merkityksen.
“”Huomasimme keskustelevamme sanojen nyansseista, kuten miten sana ‘kulli’ voidaan kääntää.””
Kaamos kertoi, että käännösprosessissa oli erikoisia hetkiä, kun he huomasivat keskustelevansa sanojen nyansseista, kuten miten sana ”kulli” voidaan kääntää.
Pitkän prosessin jälkeen meillä on nyt Kalervo Palsan roisi, irstas ja nihilistinen mestariteos käännettynä. Eläkeläistähän on hyvin vaikea saada suomenkielisenä versiona enää mistään, kuten muitakaan Palsan sarjakuvia. Palsa välillä häpesi sarjakuviaan, ja repi ne. Hänen sarjakuviaan on kuitenkin useita satoja sivuja vielä julkaisematta.
Veera Kaamos Pitkänen, onko mahdollista, että näemme vielä jotain täysin julkaisematonta Palsaa tulevaisuudessa?
”En kiellä, etteikö näin voisi tapahtua”.
Pupujoo Media suosittelee: Memoirs of a Pensioner -sarjakuvan voi hankkia Kustannusyhtiö Abraxasilta, Turun Sarjakuvakaupasta ja kesäisin Palsa-museolta Kittilästä.
Memoirs of a Pensioner kuvitusta.
Kysyimme taitelija Veera Kaamos Pitkäseltä kaksi ajankohtaista kysymystä:
Parasta juuri nyt?
”Kirjallisuuden puolella olen nauttinut valtavasti ranskalaisen Gabrielle Wittkopin vuonna 1972 julkaistusta The Necrophile -teoksesta. Wittkop on kirjoittanut teoksen samoihin aikoihin kun Kalervo Palsa piirsi Eläkeläinen muistelee -sarjakuvansa. Eläkeläinen tosin julkaistiin ensi kertaa vasta 1990. On eriskummallinen sattuma että kaksi näin marginaaliseen aiheeseen pureutuvaa upeaa teosta on tehty toisistaan täysin irrallaan näin pienellä aikajanalla.
Syksyn mittaan olen pyöritellyt muutamaa levyä, joita kaikkia yhdistää maantieteellisesti suhteellisen pieni alue. Vuoden kovin julkaisu on heittämällä death metal -yhtye Hedonistin Scapulimancy. Hedonistin vokalisti-basisti Athena on uskomattoman tiukka, sanalla sanoen parasta juuri nyt. Hedonistin lisäksi olen kuunnellut Reversedin Wildly Possessed-levyä, joka pyörii teemallisesti sopivan lähellä hautausmaata. Näiden vastapainona toimii Vancouverilainen dark folk Tithing keväällä ilmestyneellä levyllään At the Mystery´s End.”
Kulttuurivinkki?
”En voi olla vinkkaamatta Galleria Katariinassa parhaillaan näytteillä olevaa veljeni Maximilian Latvan Sexcam-näyttelyä!”