MEW sykki Nordiksessa

MEW:n keikka Nordiksessa ei jäänyt pelkäksi kuuntelukokemukseksi, vaan tuntui fyysisenä sykkeenä rintakehässä. Basso, rummut ja valot pakottivat mukaan rytmiin ja loivat eteerisen ja psykedeelisen kokonaisuuden, joka käänsi epäilijänkin pään – ja sai sydämen lyömään samaan tahtiin.

Teksti ja kuvat Tuomas Hautamäki

Pitkästä aikaa jäähallin keikalla. Aika siistii. MEW nyt sellanen semituttu. Vähän My Bloody Valentines tuli mieleen, kunnes tuli rytmiryhmä kuvioihin. Rinnassa sykkivät basso ja rummut kuin tykinlaukaukset. Ekaa kertaa tajusin, miten kuulorajoitteiset kokevat musiikin. Rintakehä sykki musiikin mukana. Sydän myös. Mähän tykkään tästä.

Siistii nähdä myös jengi hytkymässä samassa sykkeessä. Tätä biittiä ei kyl kukaan missaa, se pistää sut sykkimään samaan tahtiin. Verenpunainen valo maalaa samaan tahtiin hytkyvää päämassaa aaltomaisesti.

Siinä missä My Bloody Valentines on eteeristä massaa mistä ei saa kiinni, MEW saavuttaa saman eteerisyyden rauhallisemmissa kohdissa, mutta kun basso, rummut ja valot tunkevat joka aistin samaan sykkeeseen, tajuan, että juuri tätä olen kaivannut sinänsä tuudittavan eteerisen tunnelman kontrastiksi.

Valot strobomaisina leveinä valkoisina linjoina rytmittivät kokemuksen psykedeeliselle tasolle.

“Rintakehä sykki musiikin mukana. Sydän myös. Mähän tykkään tästä. ”

Itse bändi on cool sekä jäyhässä vartalonkielessä että pukeutumisessaan ja tyylissään. Kun kaikki pukeutuu mustaan, ei voi mennä pieleen.

Over all, en niin genren kannattajana MEW käänsi pääni ja sai sydämeni sykkimään.

KUKA?

Tuomas Hautamäki

• Tuomas Hautamäki on Art Director ja musiikin harrastaja.